Muuttumisia!

Nyt on tapahtunu ihan hirveästi mun elämäs sellasia asioita mitä en olis koskaan kuvitellu edes tekeväni! :oo

Asia 1. Ensinnäkin palattiin Villen kanssa yhteen vaikka luulin jotta siitä ei tuu enään ikinä yhtään mitään vaikka herraa rakastankin yli kaiken, mutta silti tuli =) "Alan uskoa pikkuhiljaa kohtaloon" :)

Asia 2. Turhauduin jo pikkuhiljaa ehkä itekseni kun Nina ei meinannut millään oppia ryömimään mutta nyt se vetää tuossa edestakas ja yrittää kovasti jo konttiakkin etiepäin, ajattelin että sille pitääs mennä hakemaan jotkut polvisuoja tsydeemit missä ois jarrut niin pääsis paremmin konttiin :DD
Hampaitakin on kovaa jo tulossa ja pureminen on hallussa jo ikeneidenkin kanssa, voi mun sormi parkoja kun niitä hampaita tulee! :DD

Asia 3. Oon aina luvannu kaikille jotta minähän en mihinkään Seinäjoelta lähde, mutta nyt oon kuitenkin muuttamassa Villen, Ninan & Devilin (Koiran) kanssa Parkanoon? :ooo JOO, mä tiiän ei mikään ehkä niin perusteellisen SUURI ROCK CITY, mutta meen sinne mihin Villekin en vain halua olla enään erossa siitä :)
Eihän sille mitään voi jos saa työtarjouksen jostain paikkakunnalta niin sinne on sitten mentävä kans kun niitä töitä ei niin hirveästi nykypäivänä ole ollenkaan/kenelläkään on sitten ammatti tai ei! 


Mun elämä on menos huomattavasti parempaan suuntaan kun rupean miettimään oikein tosissani näitä asioita.

Saan olla haluamani miehen kans, pääsen pois Seinäjoelta, Nina kohta varmaan hyppii seinillä ja huutaa että ÄITIII kato mitä mä osaan jo :D 
Mä en voisi enään olla onnellisempi, toki niitäkin on että kun soitin jo pelkästään äitille että me muutetaan Parkanoon niin melkeen itkien puhu siel toises pääs puhelinta mutta onneksi oon jo aikuunen ja osaan tehdä itseni omat päätökseni mitä haluan ja mitä en, joskus ne päätökset on TODELLA vaikeita niinkun tämä muuttokin ei ollut heti eka mieleinen asia mutta sitten kun sitä tossa mietti ja mietti ja mietti ja mietin vieläkin että mitähän mä voisin vielä tehdä että sinne ei tartte mennä asuun mutta sitten tulee aina se päällimmäiseksi mieleen että jos mä en sinne nyt lähde niin voin menettää rakkaan ihmisen, se ei oo kovin mukava ajatus ja onhan se nyt kivaa vähän vaihtaa maisemaa pikkuhiljaa kun tääl seinäjoella on jo asuttu sen 23 vuotta niin alkaa riittään mulle, mennään tekemään muuallekkin vähän juoruilun aiheita välillä kun tääl seinäjoella niitä on kuulemma/näköjään ihan tarpeeksi :D

Siinä mieles on vähän haikea mieli muuttaa Parkanoon kun tääl on mulla kuitenkin kaikki kaverit, sukulaiset yms yms. Onneksi on auto millä pääsee kulkeen A paikasta B paikkaan eli Parkano-Seinäjoki väliä ja myös Parkano-Tampere väliä kun sisko asuu siel kaverinsa kans eli Ninan kummit :)
Eipähän tartte kokoajan Parkanossa olla ja miettiä mitähän sitä nyt tekis kun on tylsää...
Sehän on ihan päivän selvä asia että mä en pääse/voi joka päivä sieltä jonnekkin lähtiä mutta onneksi tunnen sieltä jo pari tyyppiä että jota voi sit soitella ja kysellä että josko vaikka jotain jossain päin maailmaa tekis.. :)

Silti oon lähössä ihan hyvällä ja uudella mielellä sinne, vaikka tosiaan tiiän että siellä ei oo mulle ketään, enimmäkseen Villen kavereita.

~Kirjoittelen myöhemmin lisää kun Nina päätti herätä~

Piiiitkä aika!

En oo kirjotellu täs pitkään aikaan kun ei ole vain yksinkertasesti huvittanu kirjotella mitään kun on tapahtunu kaiken maailman paskimmat asiat mitä ihminen voi vain ajatella!

Nyt kun olisin valmis kirjottaan kaikista niin mä en tiiä mistä mä alottaisin? :o

No alotetaas Tammikuusta.
23.1 tein raskaustestin ja plussaahan se näytti olin onnessani mutta samalla peloissani ajattelin kuinka pieni Nina on vielä mulle. Päätettiin Villen kans pitää pikkuunen joka oli maailman paras juttu mulle!
No oltiin neuvolassa ja kaikki oli hyvin kunnes yhtäkkiä Ville päätti että meidän on parempi erota ja mä en aikonu pitää pikkusta kun mä en olisi mitenkään pärjänny kahden pienen lapsen kans yksin ja en olisi halunnu sellaseen elämäntilanteeseen toista lasta mulle riittää että Nina saa tämän tilanteen kokea mun lisäksi.

Sitten juteltiin ja juteltiin Villen kans ja huomautin asiasta monen monta kertaa ehkä liikaakin välillä että mä en todellakaan aio lasta pitää jos mä yksin jään, se oli ihan OK juttu Villelle mutta nyt on kyllä ihan varmasti jo ruvennu miettimään että mitä mä oon saanu aikaan ja mitä kaikkea mä oon sanonu kun näin on käyny, ainakin toivottavasti on ajatellu asiaa..

Muhun se sattu ihan hirveesti kun ensiksi erottiin ja sitten pitäis mennä vielä keskeyttään mulle jo rakas ihminen.. No menin ja tein sen ja en oo vieläkään päässy yli tästä asiasta tuskin koskaan pääsenkään, mutta olisi huomattavasti helpompaa jos pääsen, onneksi mulla on tuossa Nina joka tuo mun päiviin sitä piristystä, toki oon ollu paljon heikko hermoosempi nyt kun oon tajunnu kaikki asiat kun ollaan erilleen muutettu Villen kans.

Sitten vajaan 1kk päästä juteltiin uudestaan Villen kans että mitä meidän pitäis tehdä ja mitenkä meidän pitäisi olla niin päätettiin YHDESSÄ että jatketaan puhtaalta pöydältä, tutustutaan ja ollaan vain ensiksi ja katotaan sitten että mitä elämä tuo tullessaan.

Kaikki voi mun puolesta ajatella vaikka ja mitä tästä asiasta mutta kun näin ollaan päätetty niin tämä on ja pysyy! :D

Kirjoottelen myöhemmin lisää tulee muuten kiire Ninan 6kk neuvolaan.. :P