Mitenkä mun elämä on muuttunut nyt kun sain lapsen!?
Kun tein testin 24.1.2012 olin ihan varma että se on positiivinen mutta joku osa mussa toivo hirveästi että se olis negatiivinen.
En osaisi olla Äiti, minkälainen äiti on? mitä se tekee? kuinka se käyttäytyy? nää kysymykset mulla pyöri mieles tuhat kertaa.
Olisin yksinhuoltaja kun lapsen isä ei halunnut olla missään tekemisissä lapsen kanssa, mietin miten selviän tästä, kun halusin kuitenkin lapsen pitää?
Kysyin äitiltäni neuvoa ja käski tehdä niinkuin on mun mielestä parasta?!
EN mä voi tiätää tässä vaihees mitä mä teen?!
Ennen kun testin tein niin menin ja tulin kavereiden kanssa niinkuin halusin, kukaan ei ollut sanomassa tahtia että koska pitää olla kotona ja et saa lähteä, tehtiin kavereiden kans reissuja mm.
Tampereelle, Vaasaan ja pyörittiin muuten vain maakuntaa ympäri kun oli tylsää. :)
En voi sanoa että mulla ei koskaan enään kävis mieles se että mitäs jos mä soittaisin jollekkin kaverille ja sanoisin että nyt mennään jonnekkin ajeleen, mutta enään se ei onnistu niin helposti kuin ennen.
En laita mitenkään vastaan on kivaa ja hauskaa olla kotona kun on mennyt niin paljon aina jonnekkin suuntaan ja varsinkin nyt on mukavaa olla kotona kun on oma perhe!
Raskausaika mulla oli aika ailahteleva, oli enemmän niitä huonoja päiviä kuin hyviä, jopa raskaus aikana menin ja tulin kun kukaan ei ollut komentamas, sitten havahduin jossain vaihees raskautta että hetkinen mulla on mies nyt täytyy munkin rauhottua, koska mä en ollut vielä tähän mennes tottunu ajatukseen että mulla on se miekkonen kotona kun meen kotia, olin aina vain sillä periaatteella että olen yh äiti ja tulen olemaan, vei kauan aikaa että totuin ajatukseen.
Silloin kun en vielä tiennyt Villestä yhtään mitään niin mun pääs kävi tuhat kertaa kysymys haluanko vielä lasta vai en? Soitin miljoonat kerrat äitilleni ja kysyin osaako neuvoa mua täs asias mitenkään vieläkään?
Olin viikon sitä mieltä että voin synnyttää vauvan mutta en halua pitää sitä itselläni ja viikon sitä mieltä että haluan tämän lapsen kun oon kiintynyt niin paljon tähän!
On varmasti oudon kuullosta mutta näin mun mielialat silloin ailahteli niinkuin sanoin tuossa aikasemmin että mun raskausaika oli todella ailahtelevaa.
En olisi itsekkään uskonu vasta nyt kun kirjoitin sen tänne!
Kerroin tossa ylempänä että olisin yksinhuoltaja, juu olisin ellei Villeä olisi!
Villen ja Ninan myötä mun elämä on totisesti muuttunut!
Villen takia niin että mä en olisikkaan yksinhuolta äiti vaan mulla ois se mies siinä auttamas mua,
eli ei enää huolta siitä että olisin yh äiti, en olisi ikinä selvinnyt pienen lapsen kanssa yksin vaikka niin luulin ensiksi! Tämä aika on ollut Ninan kans hankalaa kun on ollut vähän vattavaivoja ja valvottuja öitä (niinkuin kaikilla lapsilla), mutta onneksi Ville on ollut piristämäs mun päivää Ninan kans niin oon jaksanut!
Ninan takia on elämä muuttunut niin että mä en saa mennä niinkuin haluan ja joku määrittää mitä teen päivät ja yöt ja vielä illatkin!
En laita vastaan on ihanaa katsella Ninaa kun se nukkuu tai syö tai naureskelee <3
Mä en voisi muuttaa nyt yhtään mitään kun oon tähän tottunut tää on niin sanoinkuvaamatonta!
Eli olen ollut kavereiden kanssa hyvinkin paljon ennen raskautta ja menevä!
Nyt ei enään niin paljon ehi kavereita nähä ellei tule meille käymään tai sopii tarkan päivän koska nähdään.
Silloinkin pitää ottaa koko kämppä mukaan että tulee kaikkia, mutta silti rakastan olla äiti!
Nyt tiedän mitä tarkoittaa sana ÄITI!
Kun tein testin 24.1.2012 olin ihan varma että se on positiivinen mutta joku osa mussa toivo hirveästi että se olis negatiivinen.
En osaisi olla Äiti, minkälainen äiti on? mitä se tekee? kuinka se käyttäytyy? nää kysymykset mulla pyöri mieles tuhat kertaa.
Olisin yksinhuoltaja kun lapsen isä ei halunnut olla missään tekemisissä lapsen kanssa, mietin miten selviän tästä, kun halusin kuitenkin lapsen pitää?
Kysyin äitiltäni neuvoa ja käski tehdä niinkuin on mun mielestä parasta?!
EN mä voi tiätää tässä vaihees mitä mä teen?!
Ennen kun testin tein niin menin ja tulin kavereiden kanssa niinkuin halusin, kukaan ei ollut sanomassa tahtia että koska pitää olla kotona ja et saa lähteä, tehtiin kavereiden kans reissuja mm.
Tampereelle, Vaasaan ja pyörittiin muuten vain maakuntaa ympäri kun oli tylsää. :)
En voi sanoa että mulla ei koskaan enään kävis mieles se että mitäs jos mä soittaisin jollekkin kaverille ja sanoisin että nyt mennään jonnekkin ajeleen, mutta enään se ei onnistu niin helposti kuin ennen.
En laita mitenkään vastaan on kivaa ja hauskaa olla kotona kun on mennyt niin paljon aina jonnekkin suuntaan ja varsinkin nyt on mukavaa olla kotona kun on oma perhe!
Raskausaika mulla oli aika ailahteleva, oli enemmän niitä huonoja päiviä kuin hyviä, jopa raskaus aikana menin ja tulin kun kukaan ei ollut komentamas, sitten havahduin jossain vaihees raskautta että hetkinen mulla on mies nyt täytyy munkin rauhottua, koska mä en ollut vielä tähän mennes tottunu ajatukseen että mulla on se miekkonen kotona kun meen kotia, olin aina vain sillä periaatteella että olen yh äiti ja tulen olemaan, vei kauan aikaa että totuin ajatukseen.
Silloin kun en vielä tiennyt Villestä yhtään mitään niin mun pääs kävi tuhat kertaa kysymys haluanko vielä lasta vai en? Soitin miljoonat kerrat äitilleni ja kysyin osaako neuvoa mua täs asias mitenkään vieläkään?
Olin viikon sitä mieltä että voin synnyttää vauvan mutta en halua pitää sitä itselläni ja viikon sitä mieltä että haluan tämän lapsen kun oon kiintynyt niin paljon tähän!
On varmasti oudon kuullosta mutta näin mun mielialat silloin ailahteli niinkuin sanoin tuossa aikasemmin että mun raskausaika oli todella ailahtelevaa.
En olisi itsekkään uskonu vasta nyt kun kirjoitin sen tänne!
Kerroin tossa ylempänä että olisin yksinhuoltaja, juu olisin ellei Villeä olisi!
Villen ja Ninan myötä mun elämä on totisesti muuttunut!
Villen takia niin että mä en olisikkaan yksinhuolta äiti vaan mulla ois se mies siinä auttamas mua,
eli ei enää huolta siitä että olisin yh äiti, en olisi ikinä selvinnyt pienen lapsen kanssa yksin vaikka niin luulin ensiksi! Tämä aika on ollut Ninan kans hankalaa kun on ollut vähän vattavaivoja ja valvottuja öitä (niinkuin kaikilla lapsilla), mutta onneksi Ville on ollut piristämäs mun päivää Ninan kans niin oon jaksanut!
Ninan takia on elämä muuttunut niin että mä en saa mennä niinkuin haluan ja joku määrittää mitä teen päivät ja yöt ja vielä illatkin!
En laita vastaan on ihanaa katsella Ninaa kun se nukkuu tai syö tai naureskelee <3
Mä en voisi muuttaa nyt yhtään mitään kun oon tähän tottunut tää on niin sanoinkuvaamatonta!
Eli olen ollut kavereiden kanssa hyvinkin paljon ennen raskautta ja menevä!
Nyt ei enään niin paljon ehi kavereita nähä ellei tule meille käymään tai sopii tarkan päivän koska nähdään.
Silloinkin pitää ottaa koko kämppä mukaan että tulee kaikkia, mutta silti rakastan olla äiti!
Nyt tiedän mitä tarkoittaa sana ÄITI!
Ja kaikki tää tapahtunu muka niin nopeesti, ku miettii sitä kuinka muka justihi kierrettii ympäri maakuntaa yms.
VastaaPoista