Nyt on tapahtunu ihan hirveästi mun elämäs sellasia asioita mitä en olis koskaan kuvitellu edes tekeväni! :oo
Asia 1. Ensinnäkin palattiin Villen kanssa yhteen vaikka luulin jotta siitä ei tuu enään ikinä yhtään mitään vaikka herraa rakastankin yli kaiken, mutta silti tuli =) "Alan uskoa pikkuhiljaa kohtaloon" :)
Asia 2. Turhauduin jo pikkuhiljaa ehkä itekseni kun Nina ei meinannut millään oppia ryömimään mutta nyt se vetää tuossa edestakas ja yrittää kovasti jo konttiakkin etiepäin, ajattelin että sille pitääs mennä hakemaan jotkut polvisuoja tsydeemit missä ois jarrut niin pääsis paremmin konttiin :DD
Hampaitakin on kovaa jo tulossa ja pureminen on hallussa jo ikeneidenkin kanssa, voi mun sormi parkoja kun niitä hampaita tulee! :DD
Asia 3. Oon aina luvannu kaikille jotta minähän en mihinkään Seinäjoelta lähde, mutta nyt oon kuitenkin muuttamassa Villen, Ninan & Devilin (Koiran) kanssa Parkanoon? :ooo JOO, mä tiiän ei mikään ehkä niin perusteellisen SUURI ROCK CITY, mutta meen sinne mihin Villekin en vain halua olla enään erossa siitä :)
Eihän sille mitään voi jos saa työtarjouksen jostain paikkakunnalta niin sinne on sitten mentävä kans kun niitä töitä ei niin hirveästi nykypäivänä ole ollenkaan/kenelläkään on sitten ammatti tai ei!
Mun elämä on menos huomattavasti parempaan suuntaan kun rupean miettimään oikein tosissani näitä asioita.
Saan olla haluamani miehen kans, pääsen pois Seinäjoelta, Nina kohta varmaan hyppii seinillä ja huutaa että ÄITIII kato mitä mä osaan jo :D
Mä en voisi enään olla onnellisempi, toki niitäkin on että kun soitin jo pelkästään äitille että me muutetaan Parkanoon niin melkeen itkien puhu siel toises pääs puhelinta mutta onneksi oon jo aikuunen ja osaan tehdä itseni omat päätökseni mitä haluan ja mitä en, joskus ne päätökset on TODELLA vaikeita niinkun tämä muuttokin ei ollut heti eka mieleinen asia mutta sitten kun sitä tossa mietti ja mietti ja mietti ja mietin vieläkin että mitähän mä voisin vielä tehdä että sinne ei tartte mennä asuun mutta sitten tulee aina se päällimmäiseksi mieleen että jos mä en sinne nyt lähde niin voin menettää rakkaan ihmisen, se ei oo kovin mukava ajatus ja onhan se nyt kivaa vähän vaihtaa maisemaa pikkuhiljaa kun tääl seinäjoella on jo asuttu sen 23 vuotta niin alkaa riittään mulle, mennään tekemään muuallekkin vähän juoruilun aiheita välillä kun tääl seinäjoella niitä on kuulemma/näköjään ihan tarpeeksi :D
Siinä mieles on vähän haikea mieli muuttaa Parkanoon kun tääl on mulla kuitenkin kaikki kaverit, sukulaiset yms yms. Onneksi on auto millä pääsee kulkeen A paikasta B paikkaan eli Parkano-Seinäjoki väliä ja myös Parkano-Tampere väliä kun sisko asuu siel kaverinsa kans eli Ninan kummit :)
Eipähän tartte kokoajan Parkanossa olla ja miettiä mitähän sitä nyt tekis kun on tylsää...
Sehän on ihan päivän selvä asia että mä en pääse/voi joka päivä sieltä jonnekkin lähtiä mutta onneksi tunnen sieltä jo pari tyyppiä että jota voi sit soitella ja kysellä että josko vaikka jotain jossain päin maailmaa tekis.. :)
Silti oon lähössä ihan hyvällä ja uudella mielellä sinne, vaikka tosiaan tiiän että siellä ei oo mulle ketään, enimmäkseen Villen kavereita.
~Kirjoittelen myöhemmin lisää kun Nina päätti herätä~
Et sitte typerämpää ideaa keksiny ko lähtöö miehen perässä maailmalle? Toivottavasti tunnet sieltä muitakin, koska siinä tulee käymään just niin että sinä jäät yksin kun ville ryyppää ja rällää kavereetten kanssa...no, jokaisen on omat virheensä tehtävä, harmi vaan että niistä joutuu lapsikin kärsimään!
VastaaPoistaEnsin te meette kihloihin, ette tajua käyttää ehkäisyä, tuut raskaaksi ja teet abortin (oikeesti, minkälainen ihminen on näin vastuuton ja itsekäs?), hankitte toisen koiran, ja kuinkas sitten kävikään. Muutatte jatkuvasti, sitte palaatte yhteen ja taas muutetaan ja kohta taas itketään, miten tässä näin kävi.
Pitäiskö pikkuhiljaa ajatella muutakin kun itteään? Vaikka sitä pientä tyttöä, joka ansaitsee TASAPAINOISEN elämän ja vanhemmat.
Ja eikö sen jo järkikin sanoo että jos mies lähtöö ja jättää teidät jos ette suostu mukana muuttamaan, niin se ei tosiaan oo sen arvoinen tai teidän arvoinen, itteensä se vaan ajattelee.
Sääliksi käy sua ja Ninaa, toivottavasti tajuat itekkin että nyt olis jo aika kasvaa aikuiseksi.
Ja heivata tollaanen idiootti, joka ei tosiaan ansaitte teitä.
Ja tarkootus ei oo kuullostaa ikävältä, mutta sivusta seuranneen silmillä aikamoiselta touhulta on teidän jutut jo hetken näyttäneet.
Joo varmasti on näyttänyt hirveältä kun on lukenut sivusta mutta minkäs sille voi kun ei itse osaa periksi antaa ja kyllähän miekkonen menee ihan töiden peräs sinne ei kavereiden / ryyppäämisen perässä..
PoistaJoo kyllä pitäisi olla tasapainoinen elämä Ninalle en ole sun kans yhtään erimieltä asuoista mutta kun sitä ei vain osaa olla sellanen joka vois jättää rakastamansa ihmisen... Olen kyllä tehnyt asian toiselle osapuolelle selväksi että jos me sinne tytön kanssa nyt muutetaan niin mä en oo todellakaan sieltä lähdössä yhtään mihinkään...
Toivottavasti menee kaikki tälläkertaa hyvin, tsemppiä matkaan!
PoistaKiitos! ja samaa toivon minä.. :)
Poista